Ensimmäinen alkuperämaamatka on kahvialalla niin iso asia, että aina tulee olemaan aikakausi ennen reissua ja aikakausi sen jälkeen. Kollegani sanoi ennen matkaa “kun kerran olet nähnyt ympäristön missä kahvi kasvaa ja tavannut ihmiset, joille kahvi on kaikki kaikessa, niin se muuttaa sinua”. Naivisti ajattelin, että kyllähän tässä jo aika paljon tiedetään kahvista eli ei kai se nyt niin iso asia voi olla. Nyt kolme kuukautta reissun jälkeen en voisi enempää olla samaa mieltä kollegani kanssa.
SAAPUMINEN SAO PAULOON
Lähdimme reissuun toukokuun loppupuolella ja mukana reissussa olivat paahtomestarit Joel ja Filip sekä Ville, kollegamme Suomesta. Pitkän lennon jälkeen on aina hieman epätodellinen tunne astua ulos lentokentältä täysin vieraaseen ympäristöön. Otimme kentältä taksin ja suuntasimme FAF:in toimistolle Sao Paoloon. Tuntui epätodelliselta vihdoin tavata ihmisiä, joista oli kuullut paljon ja kertonut heistä ja heidän tekemisestään muillekin. Vastaanotto oli erittäin lämmin ja pääsimme tietenkin juomaan tässä hyvät aamukahvit. Hauska yksityiskohta oli bongata kahvihyllystä monia vuosia vanhoja J&N –kahvipusseja. Luonnollisesti keskustelut nopeasti kääntyivät kahviin ja oli mahtavaa huomata, että FAF:illa ei ole kyse vain siitä, että meillä on kupissamme hyvänmakuista kahvia. Kyse on siitä, että koko yhteisön ja ympäristön, joka kahviin liittyy pitää voida hyvin nyt ja vielä paremmin huomenna.
KOHTI MAASEUTUA
Sitten oli aika jättää Sao Paulo taakse ja hypätä autoon. Ratin takana meillä oli Gabi – aivan loistava tyyppi, ja hän olikin meidän kanssa koko reissun ajan. Hiljalleen kaupungin syke alkoi jäämään taaksemme ja vehreys sekä korkeuserot lisääntyivät. Lopulta useamman tunnin ajon jälkeen saavuimme FAF:in portille – Fazenda Ambiental Fortaleza. Käsinkosketeltava vehreys, vanha kiviset rakennukset, lintujen viserrys, hevoset, kahvisato fermentoitumassa ja tilan ihmiset töidensä äärellä – tämän hetken muistamme varmasti ikuisesti. Tai no on niitä hetkiä tältä reissulta varmasti useampiakin, jotka eivät tule koskaan unohtumaan.
Yksi on varmasti samana iltapäivänä ensimmäinen suoraan kahvipensaasta syöty ihanan makea kahvimarja.
Tässä vaiheessa “päivää” olisi varmaan ollut viisainta siirtyä jo levolle, mutta FAF:in porukka halusi näyttää meille vielä paikkoja ja mahdotonhan siitä oli kieltäytyä. Meidän tehtävänä oli vain istua pick up:in lavalla ja pitää reunoista kiinni. Rehellisesti sanottuna näissä upeissa maisemissa lava oli paras paikka matkustaa tien epätasaisuuksista huolimatta, ja onneksi alla oli neliveto! Oli kyllä epätodellinen tunne olla kosketusetäisyydellä avokadoista, banaaneista, eukalyptuksesta ja tietenkin kahvista. Silmä ja mieli kyllä lepäsi näissä vehreissä ja kumpuilevissa maisemissa. Lopulta illalla sängyssä maatessa päivä tuntui lähes loputtoman pitkältä ja sitähän se olikin. Mahtava ja edelleenkin hieman epätodellinen olo valtasi mielen vielä hetkeksi ennen nopeaa nukahtamista.
CELSO JA GERTRUDE - SÍTIO BOA VISTA
Serra dos Ciganos Cacondessa oli päivän ensimmäinen pysähdyksemme. Vastaanotto oli erittäin lämmin ja tietenkin koko perhe oli mukana toivottamassa meidät tervetulleeksi. Kaikesta huomasi, että erikoiskahvipaahtimoiden vierailut olivat tärkeitä hetkiä tuottajaperheille. Perheen kirjahyllyssä oli kunniapaikalla muutamia kahvipusseja joiden joukossa oli myös Johan & Nyströmin Celso & Hamilton Supernatural kahvi vuosien takaa. Oli hienoa ajatella aikajännettä. Heidän poikansa Denner oli vielä nuori siihen aikaan kun tuo kahvi paahdettiin ja nyt hän oli kohta ottamassa oman perheensä kanssa kahvitilan hoitaakseen. Kaunis paikka upeassa ympäristössä ja mukavia ihmisiä. Tämä kohtaaminen lämmittää mieltämme vielä vuosienkin päästä.
KUN LEPPÄKERTUT KATOSIVAT
Luonnon tasapainossa kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Kun Valdir ja Daniela taannoin havahtuivat siihen, että leppäkertut olivat vuosien saatossa vähentyneet dramaattisesti, niin he ymmärsivät, että joku osa-alue luonnossa ei voi hyvin ja sillä on aina seurauksensa. Siirtyminen kahvin luomuviljelyyn alkoi hiljalleen tukemaan taas maaperän hyvinvointia ja sitä kautta palauttamaan monimuotoisuutta tilalla. Nyt leppäkertut ovat taas palanneet ja ovat tärkeä osa luontaista tuholaistorjuntaa. Tilalla on muutenkin mietitty paljon energiankulutusta ja vähäisten resurssien tehokasta hyödyntämistä. Muutaman porsaan sikalasta syntyvät jätökset muutetaan kotitalouskaasuksi ja tilan sähkö tuotetaan aurinkovoimalla. Vedensuodatusjärjestelmän ansiosta myös kasteluveden tarve on saatu alhaiseksi. Valdir ja Daniela ovat ylpeitä tilansa nimestä Joaninha, joka tarkoittaa leppäkerttua portugaliksi.
TIIVIS KAHVIYHTEISÖ
Yhteisöllisyys oli läsnä kaikkialla missä kuljimme. Toki kahvinviljely kulkee myös suvussa, joka tekee suhteista tiiviitä. Gertrud ja Valdir ovat sisaruksia ja heidän veljensä Ivan vastaa yhdessä vaimonsa Rosen kanssa kolmannesta tilasta jolla saimme vierailla. Ivanin ja Rosen tila poikkesi siinä mielessä kahdesta edellisestä, että omien kahvien lisäksi he myös ostavat satoa alueen parilta kymmeneltä pienemmältä viljelijältä, jotka he sitten käsittelevät ja myyvät eteenpäin FAF:ille. Tätä kautta myös alueen pienviljelijät pääsevät osaksi FAF:in hankintaa ja saavat hyvästä kahvistaan laatunsa arvoisen korvauksen.
Vaikka meidänkin innostus kaikesta näkemästämme oli varmasti hyvin esillä, niin heidän tyttärensä Maria oli vähintään yhtä innoissaan saadessaan kaukaisia vieraita. Erityisesti Joelin kanssa he eivät vain pystyneet lopettamaan läpän heittoa ja nauramista. “Jälleen kerran erittäin lämmin vastaanotto”, tuumailin istuessani perheen kanssa heidän kahvipöydässään ja maistellessani heidän itse leipomiaan herkkuja.
UPEA PÄIVÄ PÄÄTTYI MAHTAVIIN TUNNELMIIN
Päivän viimeinen pysähdys oli Mogianan alueella FAF:in “center of excellence”, jossa João Hamilton ja Juliana vastaavat Serra dos Ciganos -käsittelyasemasta. Tässä vaiheessa lämmin vastaanotto ja tilojen ylpeä esittely ei tullut enää yllätyksenä, sillä meistä oli reissun aikana pidetty erittäin hyvää huolta joka paikassa missä olimme käyneet. Mutta sen sijaan meidät yllätti se, että kaikki päivän aikana tapaamamme perheet olivat myös kokoontuneet tänne illaksi. Paikan henkeäsalpaavien maisemien lisäksi huomiomme kiinnittyi isoihin koreihin täynnä tuoretta kahvisatoa ja erivärisistä kahvimarjoista kirjailtuun Johan & Nyström tekstiin. Nämä paikalle saapuneet ihmiset, vauvoista vaareihin, olivat todella nähneet vaivaa meidän vierailun eteen. Aivan uskomaton tunne! No oli ihmisten kokoontumisella ja juhlatuulella muukin syy. Samana iltana nimittäin vihittiin käyttöön tämä täysin uusi rakennus, joka sopii täydellisesti esimerkiksi “cuppingiin”. Olo oli noyrän kiitollinen, kun saimme olla mukana tässä juhlatunnelmassa. Ja oli mahtavaa nähdä paahtomestarimme koemaistamassa tuoretta satoa upeassa miljöössä kaikkien näiden muiden kahviammattilaisten kanssa. Unohtumaton päivä päättyi kauniiseen auringonlaskuun vuorten taakse. Ja tietenkin sisarukset Gertrud, Valdir ja Ivan olivat uteliaan kiinnostuneita, että kenen kahvi oli tällä kertaa pärjännyt maistelussa kaikista parhaiten.
VIIMEISTEN REISSUPÄIVIEN TUNNELMIA
Myös reissun viimeiset päivät kuluivat tutuissa merkeissä eli tapasimme mukavia ja inspiroivia kahvityyppejä. Vierailu Vitor Nicolaun, Samuelin ja Matheuksen luona Fazenda da Tulhassa osoitti meille, että heidän koirat eivät jää automme alle vaikka juoksevatkin koko ajan päättömästi liikkuvan auton ympärillä. Roberton tilalla Morro Azulissa saimme pienen oppitunnin sokeriruo´osta ja saimme myös maistiaiset suoraan palstalta. Ja kuten arvata saattaa, niin sokeriruoko maistuu erittäin makealta. Kahvin rinnalla hänellä oli myös tislaamo, jossa hän valmistaa Cachaçaa, jota tarttuikin pari pulloa matkaamme.
Vielä matkalla takaisin Sao Pauloon vierailimme Rafaelin ja Jessican luona Sertaozinhossa, Minas Geraisin alueella, jossa he pitävät upeaa kahvitilaansa heidän kolmen lapsensa kanssa. Mukavien ihmisten seurassa puheet kääntyvät väistämättä jossain vaiheessa myös työasioiden viereen ja puolin ja toisin yleensä kysellään eri maiden tavoista ja kulttuurista. Hieman yllättäen brasialaiset eivät tienneet Arja Saijonmaata eivätkä innostuneet nuuskasta.
Myöhemmin illalla oli tullut aika jättää jäähyväiset myös meidän mahtavalle oppaallemme Gabille, joka piti meistä erittäin hyvää huolta koko reissun ajan. Olimme varmaan koko neljän hengen porukka lopulta aika uupuneita ja sanattomia istuessamme illallisella Sao Paulossa kaikesta siitä mitä olimme kokeneet ja oivaltaneet reissun aikana.
Ehkä tärkeintä oli nähdä ihmisten työmoraali ja sitoutuneisuus siihen, että maailmassa on kaikkien kannalta parempaa kahvia tarjolla.
KAIKILLE PAREMPAA KAHVIA
Matkaamme liittyvät tunteet elävät edelleen todella voimakkaina minussa. Nöyryys, kiitollisuus, ihailu ja tietoisuus siitä, että miten paljon kaikki tapaamamme ihmiset tekevät sen eteen, että he jättävät aikanaan omistamansa maan parempana jälkipolville kuin millaisena he itse sen saivat. Heidän ja heidän jälkipolviensa elanto on kiinni siitä, että ympäristö voi hyvin tulevaisuudessa. Ilmastokriisiä vastaan voidaan taistella ja nämä ihmiset taistelevat sitä vastaan kahvilla, joka kasvaa hyvinvoivassa ja terveessä ympäristössä. Meidän tehtävämme on jakaa tätä tietoa eteenpäin asiakkaillemme ja kertoa miksi on tärkeää tietää mistä kahvi milloinkin tulee ja miksi siitä pitää olla valmis maksamaan oikea hinta.
Lisa Blomberg, Markkinointipäällikkö Johan & Nyström
